Säilyn Pelimannit – yhtye

Etusivu | Esittely | Galleria I | Galleria II | Ilonen Polonen | Linkit | Yhteystiedot || English

Kuva Reijo Koirikivi / Studio P.S.V.

Kuva levyn pinnassa Tapani Säily

grafiikka Tamara Picardo

Säilyn Pelimannit -yhtye

Säilyn pelimannit - pohjoispohjalaista perinteistä menoa ja meininkiä

”Ilonen Polonen” -CD julkaistiin heinäkuussa 2018.

”Ilonen Polonen” -nuottivihko julkaistiin maaliskuussa 2019. Vihkossa on 20 Raudaskylässä tunnetun kappaleen nuotit.

Levyn hinta on 10 euroa, + postitus Postin taksan mukaan.

Nuottivihko 15 euroa, + postitus Postin taksan mukaan.

Tilaukset sähköpostilla

CD Ilonen Polonen

Levy alkaa

Säilyn Nuutin valssilla,

jota Knut soitti usein. Se on muistettu myös Loilovalssin nimellä. Valssia ehkä ”loilotettu” nurkkatansseissa, ellei pelimannia ollut paikalla.

Laula kukko -polkka

tunnettiin Raudaskylässä hyvin. Sitä soittivat 1900-luvun alkupuoliskolla esimerkiksi Knut, Frans ja Toivo Säily. Raidalla kappale soitetaan ensin Säilyn Ransun tapaan, sitten Kivi-Erkin tapaan. Yhdistelmä on peräisin Viljo Junttilalta (s. 1911), joka oppi ensimmäisen version käydessään Ransulla soitto-opissa. Kivi-Erkin tyyliin hän oppi tutun polkan 1920-luvulla, kun pääsi kuuntelemaan Amerikasta tuotuja gramofonilevyjä, joilla soitti Alastarolla 1881 syntynyt Erkki Kiviranta.

Ilonen polonen pohojan poika

on eloisa polkka. Se on opittu Vilho Säilyltä ja Viljo Junttilalta, jotka soittivat rytmin eri tavoin: tässä kuultu on kompromissi kahdesta versiosta. Nimi viittaa siihen, että kappaletta on saatettu laulaa.

Leivosen liverrys

-polskaa pidetään Raudaskylän Säilyssä syntyneenä, pelimannien Knut ja Frans Säilyn sävellyksenä. Polskan kolmannen osan on muistanut Fransin poika Joonas Säily. Knut soitti kaunista Leivosen liverrys -polskaa paljon.

Hukkuneen pojan valssin

Vilho Säily kuuli Knut Säilyltä 1920–30-luvuilla. Vilho on muistellut kappaleesta ensimmäisen repriisin ja Joonas Säily toisen repriisin. Knut Säilyn tytär Martta Juola on sanonut, että kyläläiset, jotka tulivat pelimannin kotiin ”soitattaan Nuutilla murheet pois”, pyysivät usein soittamaan nimenomaan tämän valssin. Juola on soittanut kanteleella valssista hieman eri version, jossa yhtymäkohdat Bellmanin Sä neitonen kaino armainen -kappaleeseen kuuluvat selkeämmin. Helmi Järviluoma sanoitti valssin pari vuotta sitten.

Säilyn Ransun polkka

kuului erityisesti Fransin mutta myös Knut Säilyn aktiiviseen ohjelmistoon. Polkka löytyy koristeineen ja kaksoisäänineen nuotinnettuna kirjasta Musiikki, liikkeet, hillikkeet.

Pelimannin kotiinpaluu

on molliversio Säilyn Nuutin valssista, jonka on sanoittanut ja sovittanut Erkki Säily. Lyriikka kertoo Knut Säilyn ja soittajien ylipäätään elämästä musiikin, pelimanniuden, perheen ja uskonnollisuuden ristipaineissa.

Nimetön matuska

on Frans Säilyn soittama masurkka, johon liittyy Joonas Säilyn kertoma tarina. Frans oli vuosina 1902–1906 USA:ssa rakennuksilla ja kaivoksissa työssä. Vaimo Hilda haki hänet pois. Paluumatkalla laivalla Fransin ”kynnet syyhy, ku hällä ei ollu viulua matkasa”. Tummaverinen viulunsoittaja lainasi viuluaan hieman ylimieleisesti. Frans villitsi koko laivayleisön. Kun Frans soitti matuskaa, vaimo näytti toisen suomalaisen kanssa tanssin mallia: ”Siellä oli kaikki menny lattialta pois ja nousseet penkeille sinne läpyttään.” Kappaleen rallatti Joonas Säily, Vilho Säily opetteli soittamaan. Kappaletta ovat soittaneet esimerkiksi Ylivieskan kanteletytöt Sinikka Kontion johdolla.

Ameriikkaan lähtö

-arkkiveisussa raudaskyläläinen Nietti-Jussi arvostelee kovin sanoin Amerikan siirtolaisuutta. Sanoista on olemassa hieman eri versioita.

Rankka-vainajan polska

taas on raudaskyläläinen versio polskasta, josta perimätieto kertoo, että se oli Ylivieskassa vuosina 1845–1861 kappalaisena toimineen Petter Krankin lempipolska. Krank vaati kappaletta soitettavaksi häiden ensimmäisenä polskana. Papin kuoleman jälkeen sävelmästä tuli kansan suussa Rankka-vainajan polska. Kansa on säilyttänyt myös tämän nautinnonhaluisen papin kuolinsyyn: hän tukehtui lihapalaan. Pelimanni Frans Säily opetti kappaleen Viljo Junttilalle.

Paikkalan lehemänkellot

on Martta Juolan muistelema soite. Knut Säily oli tehnyt arkun kanteen lintulangasta viisikielisen kanteleen ja soitellut sävelmää, joka oli tullut hänen mieleensä lehmän messinkikelloja Paikkalassa kuunnellessa. Raudaskylän pelimannien kerrotaan useinkin saaneen inspiraatiota säveltämiseen ja soittamiseen luonnosta. Knutin poika Toivo oli etevä matkimaan viulullaan ja muutenkin lintujen ääniä metsässä.

Tolopan veljekset

-soteiseen irvileuat kyläläiset ovat tehneet Tolpan eli Säilyn veljeksistä sanat.

Levyn päättää vanha, reipas

Koppelovitun valssi,

jota Ylivieskassa on soitettu sekä tällä roisilla nimellä että Morjensta Mantana.

Tekstivihko Helmi Järviluoma, Säilyn pelimannit

Translated by Tarja Säily

Äänitys Soundmix-studio Oulu Mika Pohjola 3.–5.4.2018

Editointi ja masterointi Soundmix-studio Mika Pohjola

Kansikuva Reijo Koirikivi / Studio P.S.V.

Graafinen suunnittelu Tamara Picardo

15.3.2024